Sosiaalityön tutkimuksen professori Brené Brown käsittelee kirjassaan En olekaan yksin (suom. 2012) oivaltavalla tavalla häpeää ja sitä, miten häpeä on monen musertavan tunteen tai toiminnan – vihan, hämmennyksen, pelon tai tuomitsevuuden – taustalla. Brownin mukaan yksi tapa vähentää häpeän valtaa meihin on harjoittaa empatian taitoja. Hän lainaa kirjassaan Teresa Wisemanin tutkimusta, jossa empatian määrittäviksi ominaisuuksiksi nostetaan 1) kyky nähdä maailma sellaisena kuin toiset sen näkevät, 2) kyky olla tuomitsematta, 3) kyky ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja 4) kyky ilmaista ymmärtävänsä toisen ihmisen tunteita. Kiinnostavaa on, että liiallinen samastuminen toisen kokemukseen voikin osoittautua samanlaiseksi ymmärtämisen esteeksi kuin olematon samastuminen toisen ihmisen tilanteeseen.

Brown on haastatellut häpeää käsittelevään tutkimukseensa lukemattomia naisia. Monet hänen haastattelemansa naiset nostivat esiin, että kokevat usein muiden naisten tuomitsevan heitä ulkonäön ja äitiyden suhteen. Äitiyteen liittyvät odotukset, toiveet ja vaatimukset tekevät aiheesta usein meille naisille niin kipeän, ettemme osaakaan olla tuomitsematta muita (äitejä). Kun koemme itse ahdistusta, uhkaa tai pelkoa siitä, riitämmekö äiteinä, meillä on kiusaus arvostella muita. Usein meidän saattaa kuitenkin olla vaikea nähdä yhteyttä häpeän ja tuomitsemisen välillä.

Jos joku äiti komentelee lastaan kaupassa rumasti, tunnen helpotusta siitä, että MINÄ en toimi noin, ja pelko siitä, että saattaisin jossakin tilanteessa sortua samaan, aiheuttaa minussa tuomitsevuutta ja arvostelunhalua. Mitä, jos seuraavan kerran kaupassa lapselleen raivostuneen äidin nähdessäni osaisinkin katsoa häntä empaattisesti ja ymmärtävästi: ”Tuolla äidillä on varmaan ollut todella rankkaa. Onkohan hän saanut nukuttua? Voisinko minä auttaa häntä tässä tilanteessa niin, ettei hän kuitenkaan kokisi tulevansa arvostelluksi tai kritisoiduksi?” Mitä, jos seuraavan kerran itse huutaessani lapsilleni uskaltaisinkin soittaa rakkaalle ystävälleni tunnustaakseni hänelle heikkouteni? Ja saisin myötätuntoa ja hyväksyntää, niin että osaisin seuraavalla kerralla kohdata oman häpeäni ilman, että minun tarvitsee alkaa tuomita muita?

Eveliina Korpela Metropolia AMK

Eveliina Korpela: opettaja, suomen kielen tohtori ja äiti, joka rentoutuu lenkkipolulla ja opettelee tarttumaan hetkeen.