Sain puhelinsoiton, joka olisi normaalitilanteessa saanut minut hyvin innostuneeksi ja iloiseksi. Mukavankuuloinen toimittaja oli lukenut Puhkea kukkaan -konferenssista Anna-lehdestä ja halusi tehdä minusta lyhyen TV-ohjelman. En tiedä, miltä kuulostin puhelimessa, mutta sisäisesti olin täynnä vastarintaa. Minä, joka yleensä olen aina ollut valmis olemaan julkisuudessa ja varsinkin TV:ssä, en ilahtunut ajatuksesta ollenkaan. Olin väsynyt konferenssin jäljiltä. Sen vuoksi ajatus TV-ohjelmasta tuntui vähän rasittavalta. Suurempi syy oli kuitenkin siinä, että olin ihan hukassa sen suhteen, mihin suuntaan haluaisin mennä. Ajatus siitä, että lähtisin televisioon hehkuttamaan Puhkea kukkaan -toimintaa, jonka tulevaisuudesta en tiennyt mitään, tuntui epärehelliseltä. Lupasin kuitenkin tulla mukaan, koska kyse oli kuitenkin hartausohjelmasta. Kyllähän minä nyt pappina haluan olla avuksi, jos joku tahtoo tehdä ohjelman lempiraamatunkohdastani.

Kuvausten lähestyessä tunsin itseni pieneksi. Koin, että tarvitsen Jumalan apua selvitäkseni tehtävästä. Laitoin viestiä isolle joukolle rukoilevia naisia ja pyysin rukoustukea. En halunnut korottaa itseäni, vaan Jumalaa. En uskaltanut tarttua haasteeseen yksin, vaan kaipasin siihen sisarten rohkaisua ja tukea.

Ohjelman kuvauspaikaksi valitsin pitkän arpomisen jälkeen kotimme, jossa saisimme ainakin olla rauhassa toimittajan ja kuvaajan kanssa. Olin todella tyytyväinen valintaani. Koin, että kotona voin olla eniten oma itseni.

Ohjelman esityspäiväksi valikoitui joulukuu. Aika hauskaa oli se, että ensilumi satoi jo lokakuussa juuri ennen kuvausta. Jouluinen tunnelma oli taattu.

Kuvaukset menivät mukavasti, kun sekä toimittaja että kuvaaja olivat todella kivoja ihmisiä. Hartauden pitäjän tehtävä oli sangen helppo. Minun ei tarvinnut tehdä mitään etukäteisvalmisteluja, koska toimittajalla oli kaikki langat käsissään. Minä sain vain vastailla rauhassa kysymyksiin ja liikkua ohjeiden mukaan. Vastaukseni eivät olleet mitenkään kovin selkeitä tai johdonmukaisia. Enemmänkin tuntui siltä, että höpöttelin vähän niitä näitä.

Sen vuoksi tuntui hienolta itsellekin katsoa Pisara-ohjelma, johon Hilkka Nevala oli huolellisesti valinnut parhaita paloja yhteisestä aamupäivästämme. Hän oli löytänyt punaisen langan, joka toimi hyvin. Alkuperäisestä suunnitelmasta ei ollut paljoakaan jäljellä, mutta se ei minua harmittanut ollenkaan. Uusi ”käsikirjoitus” oli paljon parempi. Koin, että ystävieni ja minun rukoukset oli kuultu. Pyhä Henki oli ollut selvästikin toimittajan apuna tekemässä kokonaisuutta, joka tuntui minusta itsestä hyvältä.

Ohjelma kosketti myös muita ihmisiä. Olen saanut palautetta siitä, miten ohjelmassa voi kokea syvää luottamusta sekä rakkautta Jumalaan. Aitouteni, ohjelman kaunis toteutus sekä minun levollinen olemukseni ovat puhutelleet katsojia. Minulle ohjelma oli tärkeä siinä mielessä, että se muistutti taas, miten oleminen on tärkeämpää kuin suorittaminen. Olen ollut tänä syksynä sangen huono suorittaja, mutta ilmeisesti se on tehnyt minulle hyvää. Jumala on ehkä saanut minussa enemmän tilaa. ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” (Joh. 3:30)

Tuntuu siltä, että ohjelma tuli ulos juuri sopivaan aikaan. Olen taas innostunut Puhkea kukkaan -projektista. Lepovaiheen jälkeen seurakunnan esitteen deadlinen innostamana suunnittelin keväälle jo paljon uutta ohjelmaa. Olen tavannut myös paljon naisia ja kohtaamisissa kokenut, miten jotain uutta lähtee taas itämään. Tänään sain laulutervehdyksenkin projektiin liittyen.

Eräs mies lähetti palautetta ja kiitti siitä, miten mukavaa on, että pappikin on vähän hukassa eikä tiedä tarkkaa suuntaa. Minua hymyilytti. Hukassa olen todellakin ollut ja olen edelleenkin. Omassa viisaudessani ja voimassani en haluakaan mennä eteenpäin. Tahdon tehdä työtä Jumalan johdatuksessa. Se ei ole helppoa, koska minua riisutaan omasta. Kerta toisensa jälkeen joudun luopumaan omista suunnitelmista. Luopuminen tekee kipeää, mutta toivon, että sillä on joku tarkoitus.

”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin — ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.” Jes. 43:19

Ohjelman voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-3794803Elina KoivistoElina Koivisto, Puhkea kukkaan -projektin äiti