Seurasin mielenkiinnolla Puhkea kukkaan -toiminnan alkamista Tansaniasta käsin. Ihastelin upeita kuvia hienoista naisista ja heidän taidoistaan ja tarinoistaan. Sain myös nähdä kuvissa kotiseutuani Suomessa kauneimmillaan. Lähetystyövuosieni aikana kirjoitin kirjan Naisvoimaa Tansaniasta. Kirjan tarkoituksena on tuoda suomalaisten naisten ja miesten tietoisuuteen, millaista tansanialaisten naisten elämä on nykyaikana, heidän itsensä kertomina. Naiset ovat nuoria, ikääntyneitä, koulutettujen ja kouluttamattomia, maalta ja kaupungista kotoisin. He asuvat, opiskelevat ja työskentelevät eri puolilla Tansaniaa. Moni tapaamani tansanialainen nainen on jo puhjennut kukkaan, osa edelleen kipuilee, miten saisi omat kykynsä ja voimansa tuotua yhteisön käyttöön ja saisi ansaistsemansa arvostuksen persoonalleen ja toiminnalleen.

Hellena, Rhoda, Christina, Mary, Rachel, Selina, Ana, Magdalena, Upendo, Tabitha, Julia, Jackline, Rosemery, Akanganyila, Angela… Heidän roolinsa on perinteinen. He tekevät ahkerasti kotitöitä, kasvattavat lapsia ja sopeutuvat yhteisöissään miesten tahtoon. Toiset kantavat vesiruukkua päänsä päällä, tapaavat kaivolla ja puhuvat kuulumisiaan. He ovat äitejä, vaimoja, joko miehensä ainoita tai yhtenä useamman joukossa, toiset naimattomia. Samalla he kaikki käyttävät matkapuhelinta, useimmat nettiä, toiset ovat opiskelleet pitkään, ovat johtavassa asemassa. Toiset ovat matkustaneet ulkomailla, pitäneet puheita ja saarnanneet suurissa tilaisuuksissa. He ajavat omaa autoa, asuvat yksin isossa pappilassa, kirjoittavat kirjoja. Monet haaveilevat länsimaisten ihanteiden mukaisesti rikkaudesta, kauneudesta ja suuresta rakkaudesta. He ovat samalla perinteisiä ja moderneja.

Itse toivoisin kirjani ja laajemminkin yhteydenpidon näiden naisten ja muiden kolmannen maailman naisten kanssa tuovan ennen kaikkea kunnioitusta naisia kohtaan. Heidän kauttaan yhteiskunnat ja maailma muuttuu. He ovat samalla lujia ja lempeitä, luottavaisia ja määrätietoisia. Me voimme antaa tukemme heidän työlleen naisina ja uuden ajan rakentajina. Ennen kaikkea voimme olla yhteydessä heihin rukoilemalla heidän puolestaan.

Katri Kuusikallio, pastori